Geokätköilyä Tallinnan läheisyydessä

Pääsiäissunnuntaina aurinko paistoi heti aamusta kauniisti ja kirkkaasti. Jatkoimme vieraiden kanssa geokätköilyä Tallinnan lähistöllä. Ensimmäinen kohde oli Jägalan vesiputouksella. Putous on 8 m korkea ja 50 m leveä ja on siis Viron levein putous. Putouksen yläpuolelta kalliosta löytyi myös fossiileja. Kalliossa olevien kuoppien ja urien perusteella näytti siltä, että jotkut ottavat näitä fossiileja mukaansa.

Tämän jälkeen jatkoimme Kaberneemen pieneen kylään. Täältä kätkön piti löytyä niemen kärjestä, mutta taisi jäädä mysteeri ratkaisematta. Kyläkaupasta kuitenkin saimme hieman välipalaa, jotta jaksoimme jatkaa vielä toisaalle kätköilemään. 

Viimeiset pari kätköä vieraamme hakivat Kostiveren keskustasta. Taisi toisen ns. multikätkön löytöä paikallinen henkilö hieman avustaa. 

Pari päivää meni siis vieraiden perässä kätköillä kulkiessa. Itse ihailimme maisemia ja tyttömme sai väliin etsiä aarteita, jotka olivat välillä simpukoita ja välillä kiviä. Takki olikin lopulta aika painava, kun kauniita kiviä löytyi mukaan otettavaksi taskujen täydeltä. Ukkoa taas meinasi kätköily puraista, mutta katsotaan unohtuuko kuten aikaisemmin käynyt...

Geokätköilyä Saarenmaalla

Pääsiäiseksi saimme vieraita, jotka ovat innostuneet geokätköilystä. Heidän kanssaan suuntasimme lauantaiaamuna Saarenmaalle, jossa kukaan meistä ei aikaisemmin ollut käynytkään. Tallinnasta oli parin tunnin ajomatka Virtsun satamaan, josta pääsee lautalla ensin Muhun saarelle, josta taas on tieyhteys itse Saarenmaalle. Saarenmaa on Viron suurin saari ja varsinkin kesäaikaan matkailijoiden suosiossa. Matkaa lauttarannasta saaren eteläkärkeen tulee pitkästi toistasataa kilometriä, joten ei ihan pieni saari ole kyseessä.

Sumuisen sään vuoksi ei ajellessa maisemia paljon nähnyt. Meidän ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Kaalin kraateri, joka on syntynyt meteoriitin osuessa maahan. Isoin kraateri on halkaisijaltaan yli sata metriä leveä ja lisäksi ympäristössä on 8 pienempää kraateria. Täällä kraaterilla oli tietenkin geokätköjä, joita etsittiin ja löydettiinkin.

Kraaterilta jatkettiin saaren ainoaan kaupunkiin Kuresaareen, jossa pysähdyimme syömään. Tällä kertaa ei kaupunkiin muuten tutustuttu, sillä tarkoitus oli ajella saaren eteläkärkeen asti. Kätköjä haimme meren rannalta ja saaren niemenkärjen majakan läheisyydestä. Sumu peitti edellenkin tienoon ja näkyvyyden.

Paluumatkalla satamaa kohti vielä etsittiin ja kirjailtiin joitakin matkan varrella olleita kätköjä, viimeisimmät pari lauttarannan tuntumasta. Paljon ehdimme päivän aikana nähdä saarta, mutta paljon jäi seuraaville kerroille. Täytyy varmaan kesällä lähteä uudestaan käymään ja tutkia itse Kuresaaren kaupunkia tarkemmin. Vaikutti ihan mielenkiintoiselta paikalta linnoineen ja kivisiltoineen.

Tallinnan eläintarhassa

Viime viikolla meillä oli odotettuja vieraita Suomesta muutaman päivän ajan. Samanikäiset serkukset saivat olla montapäivää yhdessä ja leikkiä olisi näköjään riittänyt aamusta iltaan. Muuta ohjelmaa ei tyttöjen mielestä olisi tarvittukaan, mutta kävimme nyt kuitenkin koko porukalla Rocca Al Maressa sijaitsevassa Tallinnan eläintarhassa. Onneksi perjantaiksi sattuikin hyvä ulkoiluilma eläintarhan kiertämiseen.

Nähtävää oli paljon: lintuja, apinoita, liskoja, kaloja, hylkeitä, kauriita, jääkarhuja, leijonia, krokotiilejä jne. Koska oli talvi, suurin osa eläimistä oli sisätiloissa. Sisällä oli tietysti lämmintä olla, mutta ilma aika voimakkaan tuoksuista ettei kauan huvittanut sisällä oleskella. Apinoiden touhuja täytyi tietenkin seurailla vähän pitempään. Norsua saimme etsiskellä jonkin aikaa, kunnes viimein löysimme sen ulkoaitauksesta. Norsu olikin se mielenkiintoisin ja odotetuin eläin.

Eläintarha on aika isolla alueella ja paljon on katsomista, joten aikaa siellä menee tuntikaupalla. Tytöt jatksoivat hyvin kulkea ja katsella kaikki eläimet läpi, mutta kummallekkin näytti ruoka maistuvan hyvin ulkoilun jälkeen. Heille ei tarvinnut enää samalle päivää muuta ohjelmaa enää miettiä. Kesällä voi alueen kiertää vähän rauhallisempaan tahtiin, kun pystyy pysähtymään välillä kahville tai evästauolle.

Onneksi oli useampi päivä aikaa, niin ennätti hyvin kierrellä ja katsella muitakin paikkoja. Lauantaina aurinkoisessa säässä kävimme mm. kävelemässä Kadriorgin puistossa ja meren rannalta tytöt keräilivät simpukoita mukaansa. Sunnuntaiaamun koittaessa vieraat sitten lähtivät, tytön mielestä meille tuli niin kovin hiljaista...

Viron itsenäisyyspäivä

Pari viikkoa sitten eli 24.2. vietettiin Viron 98. itsenäisyyspäivää. Tällöin juhlitaan Viron 1918 tekemää itsenäistymisjulistusta. Elokuussa vietetään uudelleen itsenäistymispäivää Neuvostoliiton vallasta pois pääsyn vuoksi.

Viron lippuja liehui joka puolella. Tallinnan kaupungissa laitetaan liputuspäivinä pienet Viron liput liehumaan myös busseihin. Aika kivan näköistä, kun bussit ajavat ja liput liehuvat. Itsenäisyyspäivän perinteisiin kuuluu aamuinen lipunnosto Toompealla, jonka jälkeen on Toomkirikussa eli Tuomiokirkossa juhlajumalanpalvelus. Näihin emme tosin itse osallistuneet. Kuulimme vasta jälkeenpäin, että sellaista on ollut ohjelmassa.

Tallinnassa järjestettiin itsenäisyyspäiväparaati sekä Vapaudenaukiolla oli joukkojen esittelyt ym. Sinne aukiolle ei ollut toivoakaan päästä lähelle, sillä valtava tungos oli jo paljon ennen tilaisuuden alkamista. Me löysimme kuitenkin paikan kadun varrelta, josta näki ohi kulkevat paraatin hyvin. Monennäköistä joukkoa siellä kulki ja monenlaisella välineillä ja varustuksilla. Koska Viro kuuluu Natoon, osallistuivat eri maiden natojoukot myös kulkueeseen.

Paraatin ja juhlallisuuksien jälkeen Vapauden aukiolla sai tutustua armeijan varusteisiin lähemmin. Ihmisiä ne näyttikin  kiinnostavan kovasti. Tungos oli niin kova, että itse seurasimme ja katselimme vähän kauempaa.

Illalla oli vielä Toomas Hendrik Ilveksen itsenäisyyspäivän vastaanotto Estonian konserttitalolla. Vierailla oli ensin juhlakonsertti ja sen jälkeen kättelyt, tarjoiltavat ja tanssit. Aikalailla samanlaista  siis kuin Suomen itsenäisyyspäivän vietto. Onneksi sattui todella kaunis sää tuona päivänä.

Loman jälkeen paluu arkeen

Palasimme viime yönä Suomesta, jossa vietimme talvilomaa. Lomaa tietenkin odoteltiin ja tytölle lisää jännitystä toi se, että sai jäädä menomatkalla serkutytön luo yökylään. Oli kuulema riittänyt leikkiä ja puheen pälpätystä koko ajaksi. Pitkästä aikaa nähtiin myös molempia mummoja, ukkia ja pappaa sekä muitakin sukulaisia.

Säiden ansiosta lomasta tulikin kunnon hiihtoloma. Lunta oli riittävästi, aurinko paistoi monena päivänä ja pakkasta oli sopivasti ulkoiluun. Hiihtoa, potkukelkalla ajoa, makkaranpaistoa sekä muuten vaan lumessa leikkimistä, siinä oli lomatouhuja mökkeilyn aikana.  

Loma vietettiin siis talven keskellä, mutta täällä Tallinnassa on jo paljon keväisempää. Lämpötila nollan paikkeilla, kaduilta lumet sulaneet ja melko kuivaakin on, joten nyt on hyvä liikkua kaupungillakin. Mukava seurata miten kevät täällä etenee.