Tallinnan lastenkirppis

Lauantaina hyppäsimme bussiin, joka oli menossa Mustamäen kaupunginosaan. Bussi ajeli hyvän matkaa mutkaisia, kapeita ja kuoppaisia teitä pitkin. Tie meni välillä jopa suuren hautausmaan läpi tai kuten virossa sanotaan, kalmistun läpi. Ihan mielenkiintoista katsella sellaisia paikkoja, joissa ei ennen ole käynyt. Syrjemmässä näkyy sitä tavallista virolaista elämää, erilaisia taloja ja mielenkiintoisia juttuja. 

Mustamäki oli ennen tunnettu Mustamäen torista, josta varsinkin suomalaiset turistit kävivät ostamassa piraattivaatteita ja -levyjä. Ja mummot myivät villasukkiaan ja neulomuksiaan. Sitä toria ei enää ole olemassa vaan paikalla on Mustika-ostoskeskus Prismoineen ja toinen isompi ostoskeskus valmistumassa.

Olimme lukeneet, että Tallinnan ainoa lastenkirppis on Mustamäellä. Löysimme paikan ja teimme pikaisen kierroksen sisällä. Kohtuullisen iso paikka ja näkyi olevan vaatteita ja kenkiä todella paljon tarjolla, mutta ei löytynyt mitään mukaan otettavaa. Lastenvaatteita on Tallinnassa aika vähän kirppareilla myynnissä, sillä ne kuulema kierrätetään sukulaisten ja tuttujen kesken ja sitten viskataan roskiin. Perinteisiä suomalaistyyppisiä kirpputoreja on yleensäkin vielä vähän. Joitakin kierrätyskeskuksia tai Humana-liikkeitä, jotka ovat käytettyjen vaatteiden myymälöitä.

Mustamäeltä löytyy myös Tallinnan ainoa suomalaisten omistama kirpputorikin, Pere Kirbukas eli Perhekirppis. Siellä oli tavaraa vaikka minkälaista. Vaatteita kaikenikäisille ja kokoisille, kirjoja, leluja, luistimia, huonekaluja jne. Löytyi jopa sopiva lasten polkupyörä, mutta aika hankala olisi bussissa sitä kuljettaa, joten sinne jäi. 

Kuten kuvasta näkyy, hyllyt pursusivat tavaraa. Kaikkea sitä myyntiin laitetaankin... Täällä oli myös kahviautomaatti, josta olisi saanut ottaa ilmaiseksi kahvikupposen eli se kahvi oli varmaan yksi merkki suomalaisuudesta. Parasta kirppiksessä taisi kuitenkin olla pieni mukavan oloinen koira, joka juoksenteli käytävillä nuuhkimassa ihmisiä.

Yritimme etsiä sopivaa ruokapaikkaa, mutta ei tullut kovin houkuttelevan näköisiä paikkoja vastaan. Joten hyppäsimme taas bussiin ja jäimme kyydistä Nömmen kaupunginosassa. Nömme vaikuttaa omalta pikkukylältä toreineen ja keskustoineen ja on todella kivan näköinen paikka. Sinne täytyy palata joskus myöhemmin katselemaan paikkoja. Mutta nyt tutuistuimme vain paikkaan nimeltä Kohvik Kardemon. Ruoka oli hyvää ja paikka näytti olevan suosittu sekä vanhempien että nuorempien keskuudessa.

Nömmessä näytti olevan paljon mielenkiintoisen näkösiä rakennuksia. Ei ehkä ihan parhaimmassa kunnossa enää, mutta ainakin erikoisen näköisiä. Ja kyllä ne asutuilta näytti.

Luonnontieteellinen museo

Lumisade vaihtui sateen ropinaan ja sitä vettä onkin tullut monta päivää yhteen perään. Kadut ja tiet ovat monessa paikkaa yhtä vesilammikkoa, sillä sadeviemärit eivät oikein toimi. Kumikengät taitaisivat olla ainoat järkevät kengät, sillä välillä ei vain ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä vesirapakon läpi. Tytöstähän on pelkästään hauskaa roiskutella vettä, mutta aikuiset eivät välttämättä ole samaa mieltä. Ei ole ainakaan lumipenkoista enää haittaa, siitä sade on pitänyt huolen. Mutta jäisillä kaduilla saa nyt liikkua tosi varovasti. Lehtien perusteella liukastumisia ja vahinkoja tapahtuu sekä ihmisille että autoille.

Koulun piti lähteä tällä viikolla laskemaan mäkeä Laulurinteeseen, mutta tapahtuma täytyi sään vuoksi peruuttaa. Vesisade ja jäinen rinne ei ole ihan paras yhdistelmä, joten odotellaan seuraavia lumisateita. Jospa niitä tulisi vielä tälle talvea.

Viime viikonloppuna kävimme lumissessa säässä Viron Luonnontieteellisessä museossa. Se olikin varsin mielenkiintoinen paikka. Museossa on aina jokin vaihtuva näyttely pysyvien lisäksi. Tällä kertaa kerrottiin villisiasta. Sai katsella, kuunnella ja kokeilla miltä villisian elämä näyttää ja tuntuu.

Katseltavaa oli kolmessa eri kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa oli villisiat, toisessa kerroksessa oli Itämeren rannikon, soiden ja jokien luontoa ja kolmannessa metsien elämää. Paljon oli tuttuja lintuja ja eläimiä, nimet vain oli erilaisia. 

Luonnontieteellinen museo on ihan kiva paikka viettää vaikka sateista päivää. Pienillekkin lapsille on katselemista ja aikuisille tietenkin tietoa tarjolla paljonkin.

Sajab lund

Viikko on taas vierähtänyt ja lunta sadellut edelleenkin lähes päivittäin. Ainakin kuvien perusteella täällä on jo enemmän lunta kuin Suomessa. Katujen ja teiden varsilla alkaa olla jo niin isoja lumipenkkoja, että näkyvyys risteyksissä on melko huono. Joissakin paikoissa kadun varsien asukkaat ovat itse tarttuneet lapioihinsa, jotta pienet kävelijät eivät pääse yllättämään autoilijoita ilmestymällä kinosten takaa tielle.

Koko viikon suunniteltiin, että käytämme tyttöä luistelemassa. Mutta vasta lauantaina ennätettiin, sillä joka päivälle oli jotain muuta ohjelmaa. Tyttö alkoi käymään pianotunnilla ja ainakin ensimmäisen kerran jälkeen on innostunut mieli. Täällähän meillä on vain pieni pöytäkosketinsoitin mutta Suomessa voi sitten omalla pianolla jatkaa harrastusta. Pianonopettajana toimi suomea puhuva mutta virolainen nainen, joka pyöritti suomenkielistä päiväkotia Tallinnassa. Touhua siis oli, eskarikaverin kanssa käytiin mäenlaskussa, oli iltapäiväkerhoa tai sitten tyttö oli koulun jälkeen muuten niin väsynyt, ettei huvittanut lähteä mihinkään.

Lauantaina sitten ajelimme ratikalla Kadriorin puistoon, jossa on jäätyneeseen lampeen puhdistettu mukavan kokoinen alue luistelua varten. Lapsiperheitä olikin useita paikalla, tosin suurin osa pulkkien kanssa, joissa vanhemmat veti lapsiaan pitkin jäätä. Meillä oli tytölle repussa luistimet mukana, joilla alettiin taas harjoittelemaan. Ja alkoihan se sujumaan pienten alkukankeuksien jälkeen.

Viikolla uutisoitiin Tallinnan bussi- ja ratikkalippujen hintojen nousevan 25 %. Siis suoraan kuljettajalta ostettavien lippujen. Tällä hetkellä hinta 1,60 € ja maaliskuun alusta 2 €. Ei siis suomalaisittain vieläkään kovin kallista. Itse tallinnalaisille joukkoliikenne on ilmaista ja tästä edustahan mekin olemme osallisia. Tavoitteena on että ilmainen joukkoliikenne vähentäisi yksityisautoilua varsinkin keskustassa, sillä pysäköintipaikoista on suuri pula ja aamu- ja iltapäiväruuhkat ovat melkoisia. Jonkun verran on kuulema autoilua vähentänyt sekin että kaikki parkkipaikat ovat maksullisia ja parkkipirkot kiertävät ahkerasti tarkistamassa ja sakottamassa. Ainakaan näin keskustassa asuen ei normaalissa arjessa omaa autoa oikeastaan tarvitse. Lähes joka paikkaan pääsee joko bussilla, ratikalla tai johdinautolla

Tänään on suunnitelmissa käydä tutustumassa Tallinnan luonnontieteelliseen museoon. Nettisivujen mukaan varsin mielenkiintoinen paikka, joten varmasti nähtävää on paljon. Mutta siitä voidaan kertoa sitten joku toinen kerta.

Luminen Tallinna

Tallinnaan on tullut ihan oikea talvi lumineen ja pakkasineen, joten toppavaatteilla on ollut käyttöä. Pakkasta oli pitkään 20 asteen verran, mikä tuntui todella kylmältä jos vielä sattui mereltä tuulemaan. Luntakin on satanut lähes päivittäin ja välillä pyryttänytkin kovastikkin loppiaisesta saakka. Kaupunki alkaa siis olla aikalailla lumen vallassa, sillä täällä ei lumitöitä tehdä kovin tehokkaasti. Kun sataa lunta, ajetaan teille ja kaduille äkkiä suolaa. Ja suolatussa lumessa sekä autot että jalankulkijat yrittävät päästä eteenpäin. Se onkin aikamoista porskuttamista, sillä lumi tuntuu vain muljuavan jalan tai renkaan alla, eikä eteneminen tunnu onnistuvan. Ei siis ihme että maastoautot ovat suosittuja autoja Tallinnassa.

Isommat kadut yritetään pitää jotenkin puhtaina, mutta pienemät kadut ja jalkakäytävät jäävät sitten huonommalle hoidolle. Talonmiesten on pidettävä kiinteistöjen kohdalta kadut puhtaana ja aikamoista vaihtelua näkyy työn laadussa olevan. Meidän talonmies kyllä hoitaa esimerkillisesti lumityöt, mutta jossakin on vain tallattu kapea polku jota pitkin ihmiset rämpivät, Monessa kohtaa on jalkakäytävät jätettykin kokonaan umpeen, siitä ei sitten tarvitse kulkea kenenkään.

Luistelua Tallinnassa pystyy hyvin harrastamaan. Ulkokenttiä on jäädytetty ympäri kaupunkia, ja niissä voi käydä joko omilla luistimilla tai vuokravarusteilla luistelemassa muutamalla eurolla. Vanhan kaupungin keskelläkin on ollut jo pitkään luistelukenttä ja sitä kävimme testaamassa. Alku oli vähän hankalaa, mutta pikkuhiljaa se alkaa sujumaan. Ei kaikki muutkaan ihan ammattilaisia olleet. Lumiset takapuolet paljastivat sen, että pyllähtelyjä välillä tapahtui. Kävelyretkillä olemme huomanneet, että puistojen jäätyneisiin lampiin on tehty omatoimisesti ilmaisia luistelupaikkoja, joten niissäkin voi joskus käydä.

Viikonloppuna ennätti mukavasti valoisan aikan ulkoilemaan. Kadriorgin puiston Japanilaisessa puutarhassa pistäydyimme ensin, mutta kaikki olivat siellä talvilevossa lumen alla. Sulan maan aikaan siellä on kiva kulkea ja katsella puutarhan lampea ja kasveja. Onneksi oli aika tyyni päivä, joten meren rannassa tarkeni kävellä ja ihastella merta. Piritan rantatie onkin varsin suosittu ulkoilijoiden keskuudessa, mutta monesti kova tuuli puhaltaa suoraan mereltä.

Tallinnan suuri Laululava oli myös siinä lähessä, joten päätimme käydä katsomassa senkin. Onneksi meillä oli liukurit repussa mukana, sillä siellähän oli näin talviaikaan hieno mäenlaskupaikka. Näytti olevan aika suosittu mäki pulkkailijoiden ym. keskuudessa ja lisää väkeä tuli koko ajan. Hyvin kävi kuntoilusta kun kiipesi rinnettä ylös ja sitten vauhdilla alas. Täytyy vielä hankkia pulkka, sillä vauhtia ei kuulema saanut liukurilla tarpeeksi.

Ja viikonlopun saldona tuli jälleen todettua, että Tallinnassa on hyviä kahviloita. Leivokset todella herkullisia ja hinnat edullisia. Läheisestä Solariksen ostoskeskuksesta löytyi Gustav-cafe, joka osoittautui niin hyväksi että sitä uskaltaa suositella muillekkin.

Uusi arki Tallinnassa

Viime syksynä alkoi perheellämme uusi arki Tallinnassa. Entinen elämä rauhallisessa pienessä maalaiskaupungissa ja pienessä omakotitalossa metsän keskellä vaihtuikin aivan toisenlaiseen elämään. Uusi koti on nyt kerrostaloasunnossa keskellä Tallinnaa eli lähes kaikki muuttui entiseen arkeen verrattuna. Eteen tuli kaupunkielämä, vieras kulttuuri ja vieras kieli, tytölle koulun aloittaminen jne, mutta näin muutaman kuukauden jälkeenkin meistä tuntuu että kannatti tulla.

Tässä blogissa kerrotaan tapahtumista ja asioista, joita perheellemme tulee tai on tullut syksyn aikana vastaan. Arki on periaatteessa samanlaista riippumatta siitä, missä asuu. Koulunkäynti ja työ määrittelevät päivien kulun ja ympäristö antaa siihen sen oman säväyksensä.

Talvi on tullut Tallinnaan kuten Suomeenkin lumen ja kovien pakkasien kanssa. On laitettava kunnolla vaatteita päälle, kun aikoo ulos lähteä. Vaikka kylmää onkin, näyttää kaupunki paljon kauniimmalta nyt kun on lunta ja aurinko paistaa.  Mäenlaskupaikkakin tuli yllättäen kävelylenkillä vastaan, joten ensimmäiset mäet oli laskettava muovipussin avulla. Tärkein ostos seuraavalla kauppareissulla olikin punainen liukuri. Sitä on jo keritty testata enemmän kuin viime talvena yhteensä. Ja toivottavasti lumi pysyykin maassa pitkään, sillä se ei ole täällä ollenkaan  itsestään selvyys. Monena talvena ei ole kuulema kunnon talvikelejä tullutkaan. Mutta nyt nautitaan talvesta.