Lumisade vaihtui sateen ropinaan ja sitä vettä onkin tullut monta päivää yhteen perään. Kadut ja tiet ovat monessa paikkaa yhtä vesilammikkoa, sillä sadeviemärit eivät oikein toimi. Kumikengät taitaisivat olla ainoat järkevät kengät, sillä välillä ei vain ole muuta vaihtoehtoa kuin mennä vesirapakon läpi. Tytöstähän on pelkästään hauskaa roiskutella vettä, mutta aikuiset eivät välttämättä ole samaa mieltä. Ei ole ainakaan lumipenkoista enää haittaa, siitä sade on pitänyt huolen. Mutta jäisillä kaduilla saa nyt liikkua tosi varovasti. Lehtien perusteella liukastumisia ja vahinkoja tapahtuu sekä ihmisille että autoille.
Koulun piti lähteä tällä viikolla laskemaan mäkeä Laulurinteeseen, mutta tapahtuma täytyi sään vuoksi peruuttaa. Vesisade ja jäinen rinne ei ole ihan paras yhdistelmä, joten odotellaan seuraavia lumisateita. Jospa niitä tulisi vielä tälle talvea.
Viime viikonloppuna kävimme lumissessa säässä Viron Luonnontieteellisessä museossa. Se olikin varsin mielenkiintoinen paikka. Museossa on aina jokin vaihtuva näyttely pysyvien lisäksi. Tällä kertaa kerrottiin villisiasta. Sai katsella, kuunnella ja kokeilla miltä villisian elämä näyttää ja tuntuu.
Katseltavaa oli kolmessa eri kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa oli villisiat, toisessa kerroksessa oli Itämeren rannikon, soiden ja jokien luontoa ja kolmannessa metsien elämää. Paljon oli tuttuja lintuja ja eläimiä, nimet vain oli erilaisia.
Luonnontieteellinen museo on ihan kiva paikka viettää vaikka sateista päivää. Pienillekkin lapsille on katselemista ja aikuisille tietenkin tietoa tarjolla paljonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti